Lähes kaikki elokuvat kertovat jonkinlaisesta muutoksesta, isolla tai pienellä tasolla. Jostain upeasta tapahtuneesta tai tapahtuvasta asiasta. Se voi olla henkilön elämän kohokohta hyvässä tai pahassa. Tai ei välttämättä kohokohta, mutta joku muutos. Muu, aiemmin eletty elämä tuntuu silloin toissijaiselta, vaikka siihen viitattaisiinkin. Haluan, että jotain sellaista käy minullekin. En halua elää nyt mitään toissijaista elämää.
Olen kai melkein aina odottanut sitä, mutta vasta nyt olen tajunnut sen. Ainakin alitajuisesti. Ehkä se on estänyt minua elämästä täyttä elämää. Enhän edes tiedä mikä tämä juttu, mitä odotan on. Minä vain teen niin, odotan ja odotan.
Tiedän kuitenkin, ettei muutos tule odottamalla. Minun täytyy tehdä jotain sen eteen, työskennellä kovaa unelmieni puolesta. Ei tämä ole kuitenkaan unelmani. Vain outoakin oudompi oletus.
Ehkä mitään ei tule tapahtumaan. Tai onkin ehkä tapahtunut jo, mutta en vain ole tajunnut sitä. Ei sen tarvitse olla mitään suureellista. Tämän blogin aloittaminen saattoi esimerkiksi olla se etsimäni muutos.
Enhän minä välttämättä tarvitse mitään muutosta. Miksi edes haluaisin? Minulla on asiat aika todella hyvin. Jos haluan niin kovasti, ehkä minun pitäisi muuttaa elämäni itse, sillä tavalla kuin haluan. Tehdä se muutos, jonka haluan. Minun pitää ottaa elämäni ohjat omiin käsiini, eikä antaa niitä jonkun epäreilun kohtalon käsiin.
Rakkaudella: Siivekäs
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti