lauantaina, joulukuuta 10

✨ 10. luukku: Joulupukki ja joululahjat

Heippa! Nyt on jo kymmenes päivä, kulkeepa aika nopeasti. Tuntuu, että vasta eilen aloitin tämän joulukalenterin. Matikantunnilla aika tuntuu matelevan, kun tekee jotain hauskaa se viilettää vähän liiankin nopeasti. Epäreilua. Mutta asiaan.

Nyt aion kertoa mietteitäni tästä joulupukkiperinteestä. Lapsillehan opetetaan, että ei saa valehdella. Sitten aikuiset kuitenkin valehtelevat, että joulupukki on olemassa. Lapsethan voivat tuntea itsensä petetyiksi, kun tajuavat, että heille on valehdeltu. Tietysti tämä on semmoinen "valkoinen valhe". Aivan liian pitkälle levinnyt valhe kuitenkin.

Jottei nyt menisi liian negatiiviseksi, jotain hyvääkin. Todellakin pidän joulupukin ideasta: vanha mies, joka käy jokaisessa kodissa jakamassa lahjoja. Olisi aivan mahtavaa, jos joulupukki oikeasti olisi olemassa. Vanhempien ei tarvitsisi maksaa itseään kipeiksi lahjoja ostaessaan. Lapsethan eivät tajua, että vanhemmat joutuvat ostamaan lahjat.

Itse en muista, että olisin koskaan kunnolla uskonut joulupukkiin. Toki vanhempani yrittivät uskotella, että joulupukki tuo lahjat ollessamme saunassa. He eivät tietenkään olleet koko aikaa meidän kanssamme saunassa. En edes muista olivatko he siellä ollenkaan. En muista uskoneeni joulupukkiin silloinkaan.

Meille " tilattiin" joulupukin esittäjä vasta kun olin ensimmäisellä luokalla tai esikoulussa ja vielä vuosi sen jälkeen. Se oli oikeasti kamalaa, tuntematon mies kotonamme. Minun ja pikkusiskoni piti toisena vuonna laulaa joulupukille "Tuiki, tuiki tähtönen". Olin vielä hirveän ujo tuntemattomien kanssa silloin. Se oli oikeasti pelottavaa. Minä en suostunut istumaan joulupukin sylissä, eikä pikkusiskonikaan. Äitini ja mummoni sitten istuivat joulupukin sylissä ja heistä otettiin vielä kuvat. Onneksi minun ei tarvinnut tehdä sitä. 

Pienenä minulle jäi jostain kumman syystä mielikuva, että monet lapset tykkäävät vetää joulupukilta parran pois. Luultavasti todistaakseen ettei joulupukki ole oikea. Minua oikeasti harmittaa vieläkin, etten itse uskaltanut tehdä niin. Oikeasti koulussakin siitä kerrottiin tarinoita. Aika hauska juttu sinänsä, nämä ajatukseni, pyrskähdin pienesti, kun ajattelin tätä. Olin oikeasti tosi outo ujostelevan ulkokuoreni alla. Olen tosin vieläkin. Nauran vieläkin hieman sisäisesti tuolle partajutulle.

Lapset pitäisi opettaa kunnioittamaan lahjan antajia, sukulaisia, kummeja ja muita. Ei pitäisi sanoa, että kaikki tulevat joltain mystiseltä joulupukilta. Tämä on tietysti vain minun mielipiteeni.

Lahjojen ostaminen on mennyt nykyaikana vähän yli. Niitä ostetaan ihan kamalasti. Lahjojen ostaminen on pitkälle levinnyt hysteria ja tapa. On kohteliasta antaa vastalahja. Itse en vastalahjaa tarvitse, on kiva ilahduttaa, vaikka kaveria.

 Ei lahjoja edes tarvitsi antaa, eikä todellakaan stressata niistä. Mielestäni niiden tarkoitus on ilahduttaa ja tuoda joulumieltä. Niin voi tehdä vaikka viettämällä aikaa kaverin kanssa, sekin on hyvä lahja. Jos ei esimerkiksi ole varaa ostaa joululahjaa. Joulun ilo ei tule lahjoista, niillä voi vain ilahduttaa, tärkeämpää on hyvä seura.

Kannattaa vaikka tehdä itse lahjoja. Niissä näkyy oma kädenjälki. Itsetehtyihin usein myös panostetaan enemmän kuin kalliisiin ostettuihin lahjoihin. Itsetehty korttikin on kiva lahja ja helppo tehdä. 

Voin myöhemmin tehdä postauksen, jossa kerron joululahja- ja kortti-ideoita. Toivottavasti se ei tule liian myöhässä, etteivät kaikki ole jo tehneet ja ostaneet lahjojansa. Itse en ole vielä ostanut tai tehnyt yhtäkään joululahjaa, näin rehellisesti sanoen. Kyllä jouluaattoon on vielä aikaa.

En tiedä oliko viisas veto julkaista tämä kirjoitus. Olen tekemässä äidinkielentunnilla yleisöosastokirjoitusta aiheesta "Joulu ja rahankäyttö". Melko samantyylinen aihe. En kuitenkaan käyttänyt siinä samoja lauseita ja se on tuplasti lyhyempi, se on kyllä vielä kesken. Mielipide on kuitenkin sama. Jos opettaja katsoo netistä, ettei kukaan ole kopioinut ja tämä vaikuttaa liian samanlaiselta, voinko sanoa, että olen kirjoittanut tämän? Ei tämä kyllä muistuta sitä kovin paljon.

Rakkaudella: Siivekäs

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti