Olen tämän tainut pariin ootteeseen jo mainita, mutta olen siis todella ujo. Olen ollut jo pienestä asti. Pienempänä olin vielä ujompi, kuin nyt. Ujous on karissut hieman iän myötä. Olen tänäkin vuonna tehnyt asioita, joita en olisi ensimmäisellä luokalla kuvitellutkaan uskaltavani tehdä. Ne ovat kasvattaneet rohkeuttani valtavasti.
Olen nykyään aivan sujut ujouteni kanssa. Pienempänä se harmitti ja halusin olla paljon rohkeampi. Yritin jopa olla rohkeampi. Se ei kuitenkaan onnistunut aivan niin kuin halusin. Olen nyt hyväksynyt sen, etten suuressa joukossa ole se äänekkäin. Minusta tuntuu, että muutkin ovat hyväksyneet sen. Toki arvostan todella paljon ihmisiä, jotka yrittävät saada minua aktiivisemmin mukaan keskusteluun huomioimalla minut esimerkiksi kysymyllä minulle kohdistettuja kysymyksiä tai puhumalla minulle. He ovat todella mukavia ihmisiä, jotka varmasti huomaavat, että minun on vaikea soluttautua keskusteluun mukaan. Kunnioitan heitä suunnattomasti, ja he tietävät varmaan itsekin, että ovat saaneet minut hyvälle tuulelle.
Kaikkien ihmisten seurassa en kuitenkaan ole ujo. Perheeni kesken olen paljon äänessä ja näytän tunteitani. Ehkä siksi, koska olen tuntenut heidät koko elämäni ajan. Kukaan luokaltani ei varmasti tunnistaisi minua, samaksi ihmiseksi, kuin mikä olen koulussa. Olen rohkeampi myös sellaisten ystävien kanssa, jotka olen tuntenut pienestä asti. En todellakaan, tiedä, miksi näin on.
Tykkään myös todella paljon olla yksin. Yksinollessa minulla ei koskaan ole tylsää. Saatan vain maata sängylläni ja pohtia kaikkea maan ja taivaan välilä. Usein myös suunnittelen erilaisia maailmoja ja tarinoita. Toki myös teen kaikkea muutakin. Jo koulupäivässä on minulle tarpeeksi sosiaalisuutta. Tarvitsen yksinoloaikaa. Haluan hetken elää omassa maailmassani ja sulkea muun ulkopuolelle. Huoneeni on oma maailmani. Toki tarvitsen myös aikaa ihmisten parissa. Elämä täysin yksin olisi pidemmän päälle todella rasittavaa. Eläisin vain omassa päässäni ja ilman muiden ihmisten kanssakäymistä, ahdistuisin todella pahasti ja miettisin kaikkea aivan liikaa. Tarvitsen miettimisen lisäksi muutakin tekemistä.
Ujouden kanssa voi mielestäni aivan hyvin elää, jos se on omasta mielestä ihan sopiva asia. Ujouden ei pitäisi kuitenkaan haitata elämää. Jos ei uskalla vastata, kun itseltä kysytään jotain, se on ehkä hieman haitallista. Tai jos ei pysty pitämään esitelmiä ujouden takia tai jos ei selviä elämisestä tai ujous ahdistaa, voi rohkeutta voi harjoitella. Kannattaa kokeilla viittaamista koulussa, jos ei ole aiemmin viitannut. Saa huomata, ettei siinä ole mitään pelättää. Voi myös moikata koulun käytävällä tuttuja, jos uskaltaa. Yleensä he moikkaavat takaisin. Eikä se haittaa, jos he eivät moikkaakaan. Se tunne on aivan mahtava, tunne, joka tulee kun on tehnyt jotain omasta mielestään rohkeaa, onnistumisen tunne.
Esitelmien pitoa voi harjoitella lukemalla esitelmiä perheelle tai kavereilla. Esitelmää voi lukea myös yksin, jos pelkää sotkeentuvansa sanoissaan.
Ujous on luultavasti sisäänrakennettu piirre minussa. Pystyn selviytymään elämässä ujouden kanssa, joten en tahdo kuluttaa kallisarvoista aikaani sen murehtimiseen. Ei minusta koskaan tule ihmistä, joka töksäyttää mielipiteitänsä suoraan ääneen, välittämättä siitä keitä ympärillä on.
Varmaan aika monet ihmiset esimerkiksi koulussamme kuvailisivat minua hiljaiseksi ja sisäänpäinvetäytyväksi. Sellaisen kuvan luultavasti annankin muille ihmisille. Outoa kyllä olen myös kilpailuhenkinen ja riidanhaluinen ihminen. Nämä piirteet tulevat esiin varsinkin perheeni keskuudessa. Myös silloin, jos kuulen jonkun toisen kertovan koenumeronsa ja minun on parempi, saan siitä älyttömän paljon mielihyvää, aivan, kuin olisin voittanut hänet. En kuitenkaan kerro muille koenumeroani, paitsi jos joku kysyy. Niin kuin, jotkut kertovat koko luokalle, tai kuulen muiden keskusteluja. (Hieman salakuuntelijan piirteitä, heh.) Jos kuulen jollakin olevan parempi numero, tulen todella ärsyyntyneeksi. En tietenkään kenellekään muulle, vaan itselleni. Jos kuulen jonkun sanovan jotain ärsyttävää, minun tekisi mieli haastaa hänen kanssaan riitaa, en useinkaan uskalla. Ihan hyvä niin, olen riidellessäni todella ilkeä. Perheeni saa kokea vihani kaikki muita kohtaan. Heidän kanssaan riitelen tai vähintään väittelen joka päivä. Kuulosti aika huonolta. Minulla kyllä on hyvät välit perheeni kanssa, vaikka tuo ei siltä kuulostanutkaan.
Kiitos lukemisesta!
Rakkaudella: Siivekäs
Runo
aiheesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti